Ich – valkopilkkutauti

1. Yleistä
2. Kuparihoito
3. Peroksidihoito
4. TTM hoito
5. Pääallas
6. Jälkisanat

Yleistä

Valkopilkkutauti on yksi yleisimpiä ja samalla hankalimpia tauteja, johon lähes jokainen merivesiakvaristi jossain vaiheessa törmää. Valkopilkkutautia on myös makeassa vedessä, mutta kyse on eri eliöstä ja eri hoitokeinoista, tässä käymme lävitse vain merivedessä esiintyvää.

Cryptocaryon irritans eli valkopilkkutauti on tarkkaan ottaen loistartunta jolla on melko monimutkainen elämänkaari johon kuuluu neljä vaihetta.

1. Theronts eli vapaana vedessä uivat loiset jotka etsivät uhriaan johon tarttua. Jos loinen ei löydä uhria 48 tunnissa, se kuolee. Tämä on vaihe johon lähes kaikki lääkintä kohdistuu.
2. Trophont on nimitys loiselle kun se on löytänyt uhrin johon kiinnittyy ja alkaa ruokkia itseään kalan lihalla. Tässä vaiheessa loiset erottuvat kalassa valkoisina pisteinä.
3. Protomont on loisen vaihe kun loinen on ruokkinut itseään kalasta 3-9 päivää ja pudottautuu lisääntymistä varten. Tämä vaihe kestää 2-8 tuntia jonka aikana loinen kiinnittyy johonkin kovaan kuten hiekkaan, kiviin, kotiloiden kuoriin, tekniikkaan ja jopa koviin koralleihin.
4. Tomont vaihe on kiinnittyneen loisen lisääntymisvaihe. Koteloitunut loinen jakaantuu 200-1000 soluksi joita kutsutaan Tomites nimellä. Vaihe kestää 3-72 päivää ja aiheuttaakin usein valheellisen luulon siitä, että sairaus on selätetty. Todellisuudessa kehityttyään riittävästi, tomont vaihe johtaa uusien therontsien vapautumisen vesimassaan etsimään jälleen uusia uhreja ja näin kierto alkaa alusta.

Valkopilkun kiertoa voidaan nopeuttaa nostamalla lämpötilaa, mutta useimmiten rajoittavana tekijänä on kuitenkin se miten akvaarion asukit (kuten selkärangattomat ja korallit) kestävät lämpötilaa. Siinä missä normaali riuttalämpötilassa allas on pidettävä kalattomana 72 vuorokautta, eli noin 11 viikkoa, tutkimusten mukaan jo 27 celsiusasteen nostolla voidaan kestä lyhentää kuuteen viikkoon ja nosto 30 celsiusasteeseen lyhentää kierron jopa kahteen viikkoon. Viimeisintä korallit ja selkärangattomat eivät kuitenkaan kestä kovin hyvin. Kaloja näissä skenaarioissa ei voi altaassa olla tai kierto vain uusiutuu kokoajan uudestaan valkopilkun löydettyä uudet ruokailupaikat. Selkärangattomat ja korallit eivät kelpaa valkopilkulle ravinnoksi eivätkä ne sairastu valkopilkkutautiin, joten ne saavat olla akvaariossa.

Tunnistus

Valkopilkkutauti ja marine velvet näyttävät hieman samanlaisilta, mutta pilkkujen esiintymistiheydessä on selkeä ero. Jos pystyt laskemaan pilkut, kyse on lähes varmuudella valkopilkkutaudista kun taas velvet tekee lähes samettimaisen pilkkuharson kalan pintaan.

Aiheuttaja

Valkopilkkutaudin aiheuttaa loiseliö. Tätä loista löytyy ja kulkeutuu kaiken märän mukana hyvin herkästi eikä tartunnan saanut allas välttämättä ikinä osoita merkkejä tartunnasta. On tiettyjä kalalajeja jotka sairastuvat valkopilkkutautiin herkemmin, mutta pääsääntöisesti kyse on kalan stressaantumisesta tai heikentyneestä vastustuskyvystä esimerkiksi muun sairauden tai puutteellisen ravinnon vuoksi. Kalalla voi kuitenkin olla aivan kaikki kunnossa ja valkopilkku voi puhjeta silti. Puhjetessaan sen määrä kasvaa eksponentiaalisesti vesimassassa ja se tartuttaa helposti kaikki akvaarion kalat.

Poikkeuksia

Mandariinikalat, huumekalat ja muutamat muut paksun limakerroksen omaavat kalat sairastuvat harvoin valkopilkkutautiin. Ne voivat sairastua, mutta loisella on vaikeuksia läpäistä kalan limakerros.

Hoitotavat

Valkopilkkuun on useita hoitotapoja. Joskus sen hoitamatta jättäminenkin saattaa toimia, mutta se on riskipeliä. Tehokkain valkopilkun tappaja on kupari, mutta kupari on myrkkyä myös koralleille ja kaikille selkärangattomille. Kuparihoito onkin pakollista tehdä erillisessä karanteenialtaassa johon siirretään kaikki altaan kalat. Toinen hoitometodi on TTM, eli Tank Transfer Method. Tässä vaihtoehdossa kalat siirretään aina altaasta toiseen loisen kierron kanssa rytmitetysti. Tällöin lisääntyvät loiset eivät ehdi ikinä tarttua kaloihin, sillä ne siirretään uuteen altaaseen ennen kuin loisen kotilot ehtivät vapauttaa uudet loiset. Kolmas tapa on vetyperoksidi, joka ei ole aivan yhtä tehokas, mutta jonka voi toteuttaa suoraan pääaltaaseen ellei kaloja pysty siirtämään karanteenialtaaseen. Tässä metodissa altaaseen annostellaan peroksidia säännöllisin väliajoin ja sen tehtävä on tappaa kaikki vapaana uivat loiset ennen kuin ne ehtivät löytää uhrinsa.

Lisäksi on tärkeää mainita kaksi tapaa karkoittaa jo tarttuneet loiset vaikka kumpikaan ei ole yksinään pätevä keino valkopilkkutautia vastaan taistelemiseen:

1. Freshwater dip – Kalat siirretään pieneksi aikaa suolattomaan veteen jolloin osmoottinen shokki tappaa/irroittaa loiset kalasta.
2. Hyposalinity – Kahden päivän aikana karanteenialtaan suolapitoisuutta lasketaan portaittain niin matalaksi, että loiset kuolevat.

Kuparihoito

Tehokkain ja toimintavarmin hoitotapa, sillä kupari tappaa hetkessä kaikki vapaana vedessä liikkuvat valkopilkun loiset sekä ainakin suurimmin osin tekee lisääntymiskyvyttömiksi myös kalasta irroittautuvat koteloitumaan matkalla olevat loiset. Toimii myös marine velvetiin jos on epäilystä kummasta on kyse. Kupari soveltuu hoitotavaksi melkein kaikille kaloille, mutta melko hyvä sääntö on, että suomuttomille kaloille kupari on pahaksi. Toisille tappavan myrkyllistä, toisille siedettävää riittävän laimealla tasolla. Esimerkiksi merihevosia ja mureenoita ei tule ikinä hoitaa kuparilla, pallokaloilla sietokyky on lajista riippuen jonkintasoinen, samoin mandariinikaloilla.

Kuparilääkityksiä on erilaisia riippuen mitä kuparin lähdettä seoksessa on käytetty. Seuraa aina valmistajan ohjeita. Tässä ohjeessa A&P Copper shot annostelun mukaisesti.

1. Sijoita kalat karanteenialtaaseen
2. Annostele kuparia valmistajan ohjeen mukaan, Copper shotilla terapeuttinen tavoitetaso 0.15 – 0.25mg/l. Älä annostele kaikkea kerralla vaan vähitellen vuorokauden tai kahden aikana.
3. Testaa esim JBL tai Salifert CU tippatestillä kuparipitoisuus. Kun oikea taso on saavutettu, anna kalojen elää karanteenitankissa minimissään 10 päivää. Mittaa toisinaan vesiarvot ja tarvittaessa vaihda vettä ja lisää kuparia. Mikään lääke ei toimi sataprosenttisesti jo kalassa kiinni olevaan loiseen, mutta kupari tappaa loiset heti kun ne irtoavat sekä estää uusien tarttumisen.
4. 10 päivän jälkeen kalat ovat valkopilkusta vapaita. Alkuperäinen allas kuitenkin on pidettävä kaloista tyhjänä lämpötilasta riippuen 6-11 viikkoa tai kalat saavat välittömästi valkopilkun uudestaan.

Peroksidihoito

Vetyperoksidi toimii suurinpiirtein kuten kupari, eli se tappaa vapaat uivat loiset. Peroksidia käytetään ensisijaisesti silloin, kun kaloja ei saada eroteltua karanteenialtaaseen vaan hoito on suoritettava pääaltaassa. Peroksidi ei ole täysin vaaratonta, mutta paljon vähemmän tuhoisaa kuin kuparin käyttö. Muun muassa merisiilit, bakteerikanta ja makrolevät kärsivät ja saattavat kuolla peroksidin käytöstä ja lisäksi annosteluun tarvitaan dosauslaite, manuaalinen annostelu ei ole realistista. Annostelussa ei kannata käyttää kirkasta letkua, sillä jos huomaat pieniä ilmakuplia letkussa, se tarkoittaa peroksidin alkavan hajota ennenaikaisesti valon vaikutuksesta.

Peroksidihoidossa käytetään 3% vetyperoksidia.

1. Kalibroi dosauslaite annostelemaan oikea määrä nestettä (laskukaava lopussa) ja kahdelle ensimmäiselle viikolle aseta annostelu tapahtumaan kolmesti päivässä. Kerran hieman ennen valojen päälle menoa, kerran puolivälissä valaisuaikaa ja kerran kun valot ovat menneet pois päältä. Tämä siksi, että lämpö ja valo hajoittavat vetyperoksidia vedeksi ja hapeksi. Kolmantena viikkona ja siitä eteenpäin annostelu kuten kahdella ensimmäisellä viikolla, mutta lisäksi yöllä annostelu tiheään, minimissään vartin välein.
2. Huolehdi, ettei peroksidi lopu dosauksesta missään välissä, annostelu ei saa katketa. Vedessä oleva peroksidi toimii hapettimena joka tappaa vapaat uivat loiset.
3. Kun kaloissa ei näy enää merkkiäkään valkopilkusta, jatka annostelua vielä vähintään kuusi viikkoa. Tämä estää uudelleentartunnat.

Annostuksen suurudet lasketaan seuraavasti:
1. viikko: 1ml per 30 litraa akvaariovettä, 3x päivässä
2. viikko: 1ml per 19 litraa akvaariovettä, 3x päivässä
3. viikko: 1ml per 19 litraa akvaariovettä, 3x päivässä plus yöannostus

Yöannostus lasketaan seuraavasti: Kerro yksi päiväannos kahdella ja jaa se annostusten määrällä. Jos esimerkiksi viimeinen päiväannostus on kello 21 ja aamun ensimmäinen kello 09, jaa yöannokset aikavälille 23 – 07. Tässä tapauksessa siis yöjakso on kahdeksan tuntia ja kun annostus tehdään vartin välein, on se 32 kappaletta annosteluja. Aseta siis doser annostelemaan klo 23 – 07 vartin välein suuruuden, joka vastaa kaksikertaista päiväannosta jaettuna 32:lla.

Esimerkki, altaan koko 300 litraa:
1. viikko annostellaan 10ml kello 09, 10ml kello 15 ja 10ml kello 21
2. viikko: annostellaan 16ml kello 09, 16ml kello 15 ja 16ml kello 21
3. viikko: annostellaan 16ml kello 09, 16ml kello 15 ja 16ml kello 21 sekä 1ml vartin välein aikavälillä 23 – 07

Tämän jälkeen kalat ovat vapaita valkopilkusta ja voit siirtää ne johonkin altaaseen, mutta muistathan että aiempi pääallas on edelleen valkopilkun riivaama eikä kaloja voi siirtää suoraan sinne. Pääaltaasta enemmän omassa osiossa.

TTM – Tank Transfer Method

TTM eli altaasta toiseen siirto, on tapa joka on melko työläs ja erittäin tarkka aikatauluista. TTM ei myöskään toimi marine velvetiin eikä sitä suositella jos kala on jo vakavasti tarttunut valkopilkusta ja mahdollisesti heikossa kunnossa. Hyvänä puolena on, että siinä ei tarvita mitään kemikaaleja vaikkakin jonkin yleislääkkeen käyttö ohessa ei ole pahitteeksi.

TTM:n toimivuus perustuu valkopilkun eri vaiheiden hyödyntämiseen. Siinä tarvitaan vähintään kaksi karanteeniallasta, kahdet ilmaletkut ja mahdoliset muut.

1. Tee karanteenialtaaseen A valmis merivesi ja siirrä hoidettavat kalat sinne
2. Valmistele toinen karanteeniallas, nimettäköön se allas B:ksi.
3. Kun kalojen lisäämisestä altaaseen A on enintään 72 tuntia, valmistele puhdasta merivettä ämpäriin, siirrä kalat yksitellen altaasta A ämpäriin, anna olla viitisen minuuttia ja nosta altaaseen B. Toista jokaisella kalalla.
4. Tyhjennä, puhdista ja desinfioi kloriitilla allas A perusteellisesti, anna kuivua täydellisesti sen jälkeen.
5. Kun kalat ovat olleet altaassa B enintään 72 tuntia, toista aiempi operaatio, eli siirrä ämpärin kautta altaaseen A.
6. Tyhjennä, puhdista ja desinfioi kloriitilla allas B perusteellisesti, anna kuivua täydellisesti sen jälkeen.
7. Toista operaatiot kunnes 14 vuorokautta on kulunut.

Tämän jälkeen kalat ovat vapaita valkopilkusta ja voit siirtää ne johonkin altaaseen, mutta muistathan että aiempi pääallas on edelleen valkopilkun riivaama eikä kaloja voi siirtää suoraan sinne. Pääaltaasta enemmän omassa osiossa.

Pääallas ja valkopilkku

Valkopilkkutauti on yksi ikävimpiä tauteja merivesiakvaarioissa, sillä se useimmiten tappaa kalat hoitamattomana, mutta lisäksi sen hoitaminen pääaltaasta on hidasta ja vaivalloista. Useimmista kaloista valkopilkun saa hoidettua kohtalaisen helposti, mutta mikäli altaassa on koralleja tai selkärangattomia, ei niitä voi siirtää pois tai valkopilkku leviää niiden mukana, eikä allasta voi myrkyttää vahingoittamatta edellämainittuja.

Paras keino saada pääallas, sumppu ja tekniikka valkopilkkuvapaaksi onkin siirtää kalat karanteeniin, sillä ne ovat ainoat joiden avulla valkopilkku pystyy uusiutumaan. Sen jälkeen altaan annetaan olla kunnes valkopilkun eri vaiheiden kierto on läpi ja tauti on kuollut pois. Kiertoa voi nopeuttaa nostamalla lämpötilaa niissä rajoissa mitä altaan asukit kestävät. 25 asteen lämmössä altaan tulee olla kalaton 11 viikkoa. 27 asteen lämmössä 6 viikkoa. 30 asteen lämmöllä 2 viikkoa, mutta tämä on yleensä liikaa ja aiheuttaa tuhoja asukeissa.

Vasta yllä mainittujen aikojen jälkeen kalat on turvallista siirtää takaisin altaaseen, olettaen tietty, että kalat ovat käyneet valkopilkun hoidot myös läpi.

Jälkisanat

Hirveä määrä tekstiä yhdestä ainoasta taudista. Kaikkea ei välttämättä tarvitse lukea, sillä usein voi valita itselleen sopivimman hoitokeinon ja edetä sillä. Valkopilkkutauti on kuitenkin yksi yleisimmistä vakavista riesoista merivesiharrastuksen parissa ja osa ohjeista pätee myös marine velvetin hoitoon. Oleellisin ero hoidossa on, että velvetillä kalaton aika pääaltaalla on aina kuusi viikkoa.

Jos olet alkamassa taisteluun valkopilkkutautia vastaan, onnea operaatioon. Ohjeita seuraamalla onnistuminen on lähes takuuvarmaa, mutta vertaile hoitotapoja valitaksesi sopivin. Toiset ovat vaivalloisempia kuin toiset ja joskus osa ei ole toteutettavissa realistisesti.